Katualueet kaavassa

Edellisessä blogi-kirjoituksessani esittelin Shared Space -metodia, ja sen jäljiltä jäin pohtimaan, missä määrin ja miten kaavoittaja voi vaikuttaa katutilaan.

Ympäristöministerion Asemakaavamerkinnät ja -määräykset -oppaan mukaisesti asemakaavassa esitetään kadun tai torialueen rajaus, alueelle sijoittuva rakentamisen määrä ja sijainti sekä tarvittaessa esimerkiksi istutuksia, suojeltavia puita tai katupinnoitteita koskevia määräyksiä. Kevyen liikenteen alueet sekä ajoradat voidaan osoittaa ohjeellisina tai tarvittaessa sitovina. Tarkempi suunnittelu tehdään katusuunnitelmassa.

Yksinkertaisimmillaan katualue voidaan merkitä asemakaavassa katualueen rajoina ja kadunnimellä.

Yleinen alue voidaan merkitä Katuaukio/tori -merkinnällä.

Eri liikennemuodoille (mm. jalankulku, jalankulku ja pyöräily, joukkoliikenne) voidaan varata oma katualueensa. Lisäksi eri merkinnöillä voidaan sallia huolto- ja/tai tontille ajo.

Pihakadulle ja hidaskadulle löytyvät myös omat kaavamerkintänsä. Pihakatu on jalankulku- ja ajoneuvoliikenteelle yhteisesti tarkoitettu katu, jossa ajonopeus ei saa ylittää 20 km/h. Hidaskadulla nopeusrajoitus on 30 km/h, ja ajonopeuksia pyritään hiljentämään rakentein, pintamateriaalein ja istutuksin. 

En löytänyt Ympäristöministeriön ohjeesta, miten kaavoittaja voisi määritellä esimerkiksi pintamateriaaleja tai kadun/aukion toimintaa tarkemmin. Niinpä päätin tutkailla kaupunkikeskustojen asemakaavoja tarkemmin juuri katualueiden osalta.

Vantaan Tikkurilan Asemakeskuksen kaavasta löysin kat-merkinnän, joka merkitsee yhtenäiseksi kaupunkitilaksi rakennettavaa aluetta. Merkinnällä määrätään alueen pintamateriaaleista, rakenteiden materiaaleista ja varusteiden laadusta.

Yleisiä, julkisia, katutilaksi miellettäviä, alueita voi olla myös korttelin sisällä. Kirkkonummen kunnassa on Asemanseudun 1. vaiheen asemakaavan yleismääräyksissä ilmoitettu korttelikohtaisesti tarvittavat määräykset. Esimerkiksi matkakeskuksen korttelissa kaavassa on esitetty määräyksiä pintamateriaaleista, valaistuksen laadusta, istutuksista ja kalusteista.

Minulla on sellainen mielikuva, että joskus kaavoitetaan hyvinkin tarkasti korttelialueita ja määritetään tiukasti millaista rakentamista korttelialueella sallitaan. Sitten kuitenkin yleiset alueet jätetään vähän oman onnensa nojaan, katusuunnittelun tms. harteille. Toisaalta hyvä katusuunnittelijan kannalta, mutta sitten kaavoittajan visiot ympäristöstä kokonaisuutena eivät välttämättä toteudu. En missään nimessä sano, että kaavoittajan täytyisi ryhtyä katusuunnittelijaksi, mutta mielestäni olisi hyvä kaavassa määrittää myös jotakin yleisten alueiden luonteesta ja laadusta, eikä vain luottaa siihen, että seuraava suunnittelutaso ymmärtää, millaista ympäristöä halutaan juuri tässä kohteessa rakentaa.