Esteetön on hyvä kaikille!

Esteettömyys on ylläolevasta merkistä poiketen muutakin kuin pyörätuolia käyttävien huomiointia. Meistä lähes jokainen on ainakin joskus tilapäisesti liikkumisesteinen. Painavat kauppakassit, nyrjähtänyt nilkka, lastenvaunut.. häiritsevät ainakin tilapäisesti liikkumistamme. Polkupyörällä tai rollattorilla ei pääse kulkemaan joka paikasta. Sokeat ja heikkonäköiset tarvitsevat ympäristöön ohjaavia elementtejä helpottamaan kulkua.

Esteettömyys ei ole vain tietyn ihmisryhmän huomiointia vaan HYVÄÄ YMPÄRISTÖÄ KAIKILLE!

Tilavat, selkeät ja tasaiset kulkuväylät ja tilat helpottavat meidän kaikkien liikkumista.

 

Kummalla väylällä sinä työntäisit lastenrattaita?

 

Tai nostapa polkupyörä korkeaan junanvaunuun!

 

 

Esteettömyyden ei tarvitse olla isoja asioita, eikä sen tarvitse hypätä silmille.

 

Espoon Tapiolassa leveä luiska palvelee niin huoltoajoa kuin lastenrattaiden, pyörätuolin tai polkopyörän kanssa kulkevia ja yhtyy saumattomasti ylempään kävelyalueeseen.

 

 

Oulun Rotuaarilla näkövammaisia ohjaava musta laatta on sijoitettu luontevasti sadevesikourun viereen.

 

 

Luulen, että kaikenlaiset epämääräiset (toki hyvää tarkoittavat) häkkyrät  saavat meidät esteettömyysasioissa hieman varpaillemme. Esimerkiksi tämä:

 

Rakennelma on äärimmäisen ruma ja täysin toimimaton: pyörätuolilla voi vielä päästä tasanteelle oven eteen, mutta ovi ei mahdu aukeamaan.

 

Esteelliset ympäristöt ovat usein jopa surkuhupaisan karua todellisuutta ja merkittäviä haittoja tai jopa vaaranpaikkoja toimintaesteisille.

 

 

 

Onneksi esteettömyyden edistämiseen on herätty myös meillä. Lainsäädäntö velvoittaa rakentamaan esteettömiä asuntoja ja kulkuväyliä. Monet kunnat ovat laatineet omia ohjeita ja tyyppipiirroksia esteettömään ympäristösuunnitteluun. Hyvä peruslähtökohta esteettömään suunnitteluun on SuRaKu-kortit.

 

SuRaKu-ohjekortit löytyvät Helsingin kaupungin rakennusviraston sivuilta tästä!

 

 

 

 

Kylillä

Mitä tapahtuu, kun kaksi insinööriä osallistuu arkkitehdeille suunnattuun ideakilpailuun?

Innostuin kovasti ajatuksesta, kun opiskelukaverini ehdotti osallistumista Kouvolan keskustakortteleiden yleiseen suppeaan ideakilpailuun. Samalla hirvitti, ehdinkö oikeasti osallistua hommaan ollenkaan, lapset vie kaiken ajan päivästä ja iltaisin väsyttää.

Työ piti saada nopeasti käyntiin, aikaa ei ollut hukattavana. Sateisena ja erittäin kylmänä joulukuisena sunnuntaina suunnistin Kouvolaan. Räntää vihmoi, ja puhelin kameroineen pysyi visusti laukussa, sormet olivat jäässä jo pelkästä katselusta. Onneksi kolleegani kävi lähes päivittäin Kouvolassa, kuvia mieltä askarruttamaan jääneistä kohteista olisi helppo saada.

Kilpailutehtävänä oli ideoida keskustakortteleiden täydennysrakentamismahdollisuuksia sekä nykyisten toimintojen kehittämistä. Tavoitteena oli löytää uudisrakentamiselle kaupunkikuvaan ja paikan erityispiirteisiin soveltuva ratkaisu. Työssä piti myös kehittää nykyistä kauppahallia ja sen ympäristöä.

Suunnittelualueeseen kuuluivat tori ja yhteys siitä Manskille, torin viereinen kortteli, kauppahalli ja sen viereinen pysäköintikortteli. (Kuva: Kouvolan kaupunki)

Maastokäynnin jälkeen pohdimme ystäväni kanssa visioamme kilpailutyöhön. Meillä molemmilla oli enemmän katu- ja katuympäristösuunnitteluun liittyvää työkokemusta, vähemmän kokemusta kaavallisesta suunnittelusta eikä ollenkaan kokemusta rakennussuunnittelusta. Niitä kaikkia olisi tarvittu, mutta halusimme pitää tiimimme insinööripohjalla.

Etsimme motivaatio- ja ideakuvia, kertasimme koulussa opittuja taitoja asuinaluesuunnittelusta, pohdimme liikenteellisiä vaihtoehtoja, tutustuimme asuntosuunnittelun alkeisiin, teimme luonnoksia... Tavoitteena oli pitää rakenne simppelinä, emme halunneet tuoda tähän erilaisten rakennusmassojen sillisalaattiin uusia aineksia vaan tasoittaa ja yhtenäistää kaupunkikuvaa uusilla elementeillä. Halusimme luoda jotain sellaista, mikä olisi aidosti toteutettavissa ja kustannuksiltaan mahdollista. Lopulta jotain valmistakin syntyi, kiitokset ystävälleni joka teki suurimman työn kuvien tuottamisessa.

Lopputulos arvostelupöytäkirjan mukaan oli hyvin perusteltu ehdotus, mutta jättäisi jatkosuunnittelulle liikaa vastuuta. Liikenteelliset ratkaisut olivat onnistuneita, mutta kortteleiden kokonaisuus jäi "hieman hengettömäksi".

 Havainnekuva ehdotuksestamme.

 

 Asemapiirros. 

No eihän me sitten voitettu! Mutta saatiinpahan kokemuksia, ja kyllä olen edelleen sitä mieltä, että työmme oli hyvä. Kilpailussa annettiin aika paljon painoarvoa rakennusten suunnittelulle, ja siihen meidän rahkeet eivät riittäneet! Ensi kerralla otetaan mukaan sitten joku rakennussuunnittelija!

Kilpailuaineisto, muut työt ja voittaja löytyvät täältä.

Työelämäpostaus

Kaupunkisuunnittelija tekee yleensä töitä joko kaupungin/kunnan tai konsultin palveluksessa. Kunnat voivat olla suuria tai pieniä, konsulttina voi toimia suuressa tai pienessä yrityksessä. Kuntatyönantajat toivovat uusia työntekijöitä hakiessaan kunta-alan kokemusta ja tuntemusta, konsulteille riittää usein hyvä työkokemus. Päätin selvittää, millaisia eroja näiden kahden työnantajan välillä on, ja mitä on se kunta-alan osaaminen, mitä työnhakijalta odotetaan. Apua pyysin muutamilta vanhoilta opiskelukavereiltani pienen kyselyn muodossa. Mitään yhtä absoluuttista totuutta tuskin kuitenkaan on olemassa.

Kuntapuolella työtehtävät ovat monipuolisempia. Suunnitteluosaamisen lisäksi tarvitaan vuorovaikutus- ja asiakaspalvelutaitoja, asiantuntemusta lausuntojen antamiseen, kykyä johtaa projekteja... Omaa osaamistaan voi päästä myös helposti laajentamaan, ainakin pienemmissä kunnissa työkohteet ja -tehtävät voivat olla hyvin monipuolisia. Konsultilla toimitaan usein yhden tietyn vastuualueen sisällä ja tehdään omia palasia suunnitelmista. Konsultti tekee usein vain yhden suunnitteluvaiheen, esimerkiksi rakennussuunnitelman. Kuntatyössä suunnittelija näkee koko prosessin kaavoituksesta valmiiseen rakenteeseen.

Asiakaskontaktit ovat erilaisia ja vaativat omanlaistaan pelisilmää. Kuntapuolella asiakkaat ovat kuntalaisia, joilla ei välttämättä ole mitään osaamista aiheesta ja näin tarvitsevat enemmän neuvontaa, osa voi käyttäytyä agressiivisesti. Asiallinen käytös kuntalaisia, poliitikkoja ja sidosryhmiä kohtaan on tärkeää. Konsultinkin tulee käyttäytyä asiallisesti. Usein asiakkaat ovat tietoisia siitä, mitä haluavat, tai ainakin mitä odottavat. Kontaktit tapahtuvat enemmän ammattilaisten kesken (työn tilaaja ja konsultti) ja varsinaisia alueen käyttäjiä konsultti ei välttämättä tapaa ollenkaan.

Kiirettä riittää joka paikassa! Kunnissa pieni kiire tuntuu olevan jatkuvaa, konsulteilla tilanne vaihtelee, välillä on kova kiire, välillä vähän löysempää.

Palkkaa maksetaan sekä kunnalla että konsultilla. Palkan suuruus riippuu kovasti työtehtävistä, työvuosista, työnantajista... Pieni kyselyni ei siis ratkaissut, mistä saisi parasta palkkaa, mutta sen sijaan sekä kunnassa että konsultilla työskentelevät kertoivat, että palkan korottaminen on hidasta ja vaikeaa.


Tein vielä leikkimielisen testin omasta soveltuvuudestani kunta-alalle, tässä tulos:

Mielikuvia puutarhakaupungin kaduista

Laadin syksyllä 2013 opinnäytetyön Orimattilan kaupungin toimeksiannosta. Työssäni käsittelin asuinaluebrändäystä ja ekologisen rakentamisen perusteita sekä pohdin, miten alueen julkisilla katu- ja torialuilla näkyy alueen omanlainen imago. Lisäksi laadin Hennan puutarhakaupunkiin katualueiden konseptisuunnitelman. Opinnäytetyöni löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Kaupunkisuunnittelulla on suuri merkitys alueen identiteetissä. Alueen suunnittelun ja rakentamisen täytyy vastata sitä, millaisia mielikuvia asukkaille ja muille käyttäjille tarjotaan. Eli jos kaupunki halutaa brändätä ekologiseksi puutarhakaupungiksi, täytyy visio huomioida ja näkyä kaikessa suunnittelussa ja rakentamisessa. Pelkästään sillä, että toivotaan ihmisten käyttäytyvän kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ei saavuteta ekologista kaupunkia. Ei myöskään riitä, että rakennukset ovat energiapihejä ja käyttävät uusiutuvia energialähteitä, jos ikkunasta näkyy asfalttikenttää ja autoja.

No millainen sitten pitäisi olla ekologisen kaupungin katu? Ihannehan olisi, että autot jätettäisiin alueen reunoille pysäköintilaitoksiin, eikä alueen keskiosissa olisi lainkaan pysäköintiä. Kadut olisivat pihakatutyyppisiä, ja kaduilla olisi tilaa leikkiin ja oleskeluun. Liikkuminen perustuisi hyviin kevyen liikenteen yhteyksiin ja julkiseen liikenteeseen.

Ihanteeseen ei kuitenkaan aina päästä, se vaatii suuria asennemuutoksia ja toimii vain kun julkinen liikenne järjestetään hyvin. Merkittävää olisi huomioida katujen suunnittelussa muun muassa viherrakenteet, katujen kuivatus, kevyen liikenteen tila...

Ekologisen kaupungin hulevedet tulisi käsitellä luonnonmukaisin menetelmin hulevesien syntypaikalla. Uutta rakentaessa tämä voidaan huomioida tilavarauksissa. Hulevesiä voidaan kerätä ja viivyttää esimerkiksi painanteissa katualueella, painanteiden kasvillisuus lisää katuvihreän osuutta.

   

 (Kuvat: afotw.tumblr.com ja nacto.org)

Katujen tulee olla miellyttäviä ja turvallisia kevyelle liikenteelle ja myös oleskeluun.

   

 (Kuvat: flickr.com)

Katuvihreä lisää kaupunkikuvan vetovoimaisuutta, elävyyttä ja miellyttävyyttä. Parhaimmillaan kadun kasvillisuus rajaa tiloja ja näkymiä. 

 
(Kuvat: claudecormier.com ja landezine.com)

Niin ja ne autot voidaan sitten sijoittaa viherkansien alle...

 (Kuva: travelactive.nl)

 Tai vaikkapa näin:

(Kuva: paperblog.fi)

Kestävä kaupunki

Tulin edellisessä postauksessa luvanneeksi kirjoittaa seuraavaksi, millainen olisi kestävän kehityksen periaatteiden mukainen kaupunki. Tietoa ja työkaluja on paljon, ja niitä tutkiessa tulee melkein kauhu, mitä tulikaan luvattua. No jostain on kuitenkin lähdettävä liikkeelle...

Turun kaupungin sivuilta löysin raportin: Kuutoskaupunkien kestävän kehityksen indikaattorit 2004-2006. Tähän raporttiin on kerätty kuuden kaupungin toimesta kestävän kehityksen indikaattoreita, ja tarkasteltu niiden käyttökelpoisuutta ja kehittämistarpeita. Raportti löytyy kokonaisuudessaan täältä. Valitsin tämän raportin indikaattorit postaukseni pohjaksi...


Ekologinen jalanjälki kertoo, kuinka paljon tarvitaan maata elintapojemme ja elintasomme ylläpitämiseen. Sen laskennassa huomioidaan asuminen, liikkuminen, elintarvikkeet, vaatteet ja muut kulutushyödykkeet, rakentaminen sekä energiankäyttö. Kaupunkisuunnittelulla voidaan vaikuttaa kahteen ensimmäiseen ja kahteen viimeiseen, ehkä myös vähän elintarvikkeisiin esimerkiksi mahdollistamalla  kaupunkiviljelyä.

Tein aika kevyen testin omasta ekologisesta jalanjäljestäni, tulos näytti tältä:

(kuva: Lahden kaupunki)

Kasvihuonekaasupäästöillä kuvataan paikallista vaikutusta maailmanlaajuiseen ilmastonmuutokseen. Asuminen aiheuttaa eniten kasvihuonekaasupäästöjä, toiseksi eniten liikenne ja kolmantena tulee elintarvikkeet. Keskusta- ja maaseutuasumisen välillä ei ole suuria eroja kasvihuonekaasupäästöjen määrässä.

(taulukko: Tieto&Trendit 7.10.2014 )


Rakentaminen asemakaava-alueelle edistää kestävän kehityksen mukaista tiivistä ja eheää kaupunkirakennetta.

Virkistysalueet asemakaava-alueella lisäävät alueen viihtyisyyttä ja monimuotoisuutta.

Luonnonsuojelualueet ja -varaukset osoittavat pyrkimystä vaalia ja säilyttää luonnonarvoja ja ekologisesti merkittäviä alueita.

Ilmakuvasta näkee nopeasti kaupungin rakenteen yleispiirteet. (kuva: Oskari Nieminen)


Palveluiden saavutettavuus kuvastaa yhdyskunnan rakennetta ja asukkaiden liikkumisen tarvetta. Palveluista tärkeimmät: päiväkoti, julkisen liikenteen pysäkit, päivittäistavarakaupat, viheralueet tulisi sijaita enintään 300 metrin päässä kotiovelta, jolloin palvelujen saatavuus olisi erinomainen. Hyvä saavutettavuus (maks. 700 metriä) tulisi olla kouluilla (1-6 luokat). Terveyspalvelut ja kirjastot voivat sijaita hieman kauempana.


Ihmisen toiminta aiheuttaa kuormitusta ilmaan, vesistöihin ja maaperään. Muun muassa sähkön ja veden kulutus, lämmitys, ilmanlaatu, jätevesikuormitus sekä kaatopaikalle sijoitetun jätteen määrä kuvastavat kaupungin toiminnan kuormitusta ja ekotehokkuutta.


Kestävään liikkumiseen vaikuttavat kevyt ja joukkoliikenne, autoistuminen sekä yhdyskuntarakenne.

 Myös oivaltavalla mainonnalla voidaan vaikuttaa liikkumiseen (kuva: Oskari Nieminen)

Selvitystä kulkumuotojakaumasta voidaan pitää kestävän liikennesuunnittelun perustana. Jakauma kuvaa muun muassa liikennejärjestelmän tehokkuutta ja joukkoliikenteen toimivuutta, mutta myös asukkaiden ympäristövastuullisuutta. Suotuisasti kehittyessään julkisen liikenteen ja kevyen liikenteen osuudet kasvavat kulkumuotojakaumassa.

Kestävän kehityksen tavoitteena on, että henkilöautoliikenteen määrä ja päästöt vähenevät. Autoistuminen vaatii tilaa ja aiheuttaa melua ja päästöjä. Se kertoo myös palvelujen saavutettavuudesta ja joukkoliikenteen tarpeesta.

Kevyen liikenteen verkoston kattavuus mahdollistaa ekologisen kulkumuodon valinnan.


Sosiaalinen kestävyys onkin oma lukunsa, siinä voidaan huomioida esimerkiksi työttömyys, turvallisuus, osallistuminen ja koulutustaso.


Tässä tulikin aika paljon tekijöitä, jotka vaikuttavat kaupungin ekologisuuteen. Yhteenvetona, ekologinen kaupunki on tiivis, turvallinen ja viihtyisä. Kaupungissa on hyvät kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen yhteydet, palvelut sijoittuvat lähelle asukkaita. Kaupungin sisällä on myös viheralueita sekä luonnonsuojelua.

Hyvällä kaupunkisuunnittelulla voidaan vaikuttaa ekologisen jalanjäljen suuruuteen. Asuinalue tai kaupunki voi kannustaa asukkaita kestävään liikkumiseen, asuminen on viety jo hyvin lähelle nollaenergian kulutusta, yksityisautoilusta voidaan tedä vähemmän houkutteleva vaihtoehto, kaupunkiviljelyyn voidaan kannustaa... Loppujen lopuksi valinta on kuitenkin yksittäisellä asukkaalla. Vai pitäisikö jossain määrittää maksimi suihkuaika, kehittää tietyn ajan päällä oltuaan automaattisesti sammuvat valot, myydä vain vähäpäästöisiä sähköautoja...?

ekokaupunkiko Hennaan?

Orimattilan kaupunki suunnittelee täydellä tohinalla uutta kaupunkia kunnan länsireunalle. Henna sijoittuu Helsinki-Lahti oikoradan vierelle, ja juna-asemakin Hennaan pitäisi tulla. Alueesta on tarkoitus rakentua tiivis puutarhakaupunki, jossa huomioidaan kestävän kehityksen arvot. Asukkaita uuteen kaupunkiin tulisi noin 15 000.

Tältä näytti Hennan aseman paikalla elokuussa 2013 (eikä näkymä tuosta juuri kai ole muuttunut):

Hennan kaupunki rakentuu tähän kumpuilevaan peltomaisemaan:

Hennan ensimmäisen vaiheen asemakaava on saanut tammikuussa lainvoiman ja alueen rakentaminen pääsee käyntiin. Asemakaavaan ja siihen liittyvään aineistoon voit tutustua tarkemmin täällä: Hennan alue

 

Asemakaava käsittää Hennan keskeisen alueen: aseman sekä siihen liittyvän asuin- ja liikerakentamisen alueen sekä Koulumäen alueen. Aseman läheisyyteen sijoittuu asuinkerrostalojen, asuinkerros- ja rivitalojen sekä keskustatoimintojen korttelialueita sekä pysköintiä, puisto ja lähivirkistysalue. Rakentamisen sijoittuminen tontilla on määritelty tarkasti rakennusaloina ja useissa kortteleissa rakentamisen tulee sijoittua tontin rajaan. Rakennusoikeus vaihtelee 300 kerrosneliömetristä 2000 kerrosneliöön ja kerroskorkeus kahdesta viiteen. Kaavassa määrätään, että julkisivujen tulee muodostaa miellyttävää katumiljöötä ja julkisivut tulee jakaa enintään 20 metrin pystysuoriin osiin materiaalien tai värityksen avulla. Hennan bulevardille suuntautuvat parvekkeet tulee lasittaa ja olla samassa linjassa muun julkisivun kanssa.

Ihmettelen kaavamääräystä, jossa määrätään, että julkisivujen tulee muodostaa miellyttävää katumiljöötä. Millainen on kaavoittajan mielestä miellyttävää katumiljöötä? Käytetäänkö julkisivuissa tiiltä, betonia vai puuta, vai kaikkien näiden sillisalaattia? Voihan siitäkin tulla miellyttävää... Vai määrittääkö ensimmäinen rakentaja, millaista ympäristöä Hennaan syntyy?

Entäpä sitten se ekologisuus ja kestävän kehityksen periaatteet? Miten ne näkyvät kaavassa? Hulevesien käsittelyyn kaava ottaa kantaa: Hulevedet tulee pääsääntöisesti viivyttää tontilla ja jokaista vettää läpäisemätöntä 100 m2 kohden tulee olle 1 kuutiometri viivytystilavuutta. Viivytystilavuutta voidaan myös kompensoida rakentamalla viherkattoja. Tekstimuotoisena kaavasta ei löydy muita ekologisuuteen liittyviä määräyksiä. Toki rakennusten sijoittelulla ja koko kaupungin mitoituksella on varmasti pyritty löytämään ekotehokkaita ratkaisuja.

Hennan ekologisuus perustuu hyvin pitkälle liikennemuotoihin, mielestäni ehkä vähän liikaakin. Kaupungin ekologisuus ei voi mielestäni perustua pelkästään liikkumiseen ja sen sisältämään oletukseen, että kaupungin asukkaat työskentelevät radan varressa tai sujuvan jatkoyhteyden päässä radasta. Toivoisin, että tulevissa kaavoissa ohjattaisiin enemmän kestävän kehityksen mukaiseen rakentamiseen. 

Millainen sitten olisi kestävän kehityksen periaatteiden mukainen kaupunki? Siitä lisää seuraavassa postauksessa!

Rakentamisen kaavallinen ohjaus

Edellisessä bloggauksessani perehdyin asuinkerrostalojen suunnitteluun. Nyt ajattelin palata asemakaavojen maailmaan, ja kerrata ja kartoittaa, miten asemakaavalla vaikutetaan rakennuksen suunnitteluun. Jätän kuitenkin huomioimatta käyttötarkoitusmerkinnän ja keskityn rakennusoikeuteen, rakennusten sijoittamiseen ja rakentamistapaan. Lähteenä käytän Ympäristöministeriön Asemakaavamerkinnät ja -määräykset -opasta.

Rakentamisen määrää tontilla ohjataan tehokkuusluvulla, joka on kerrosalan suhde rakennuspaikan pinta-alaan, esimerkiksi e=0,2. Tällöin 1000 m2 tontille voi rakentaa rakennuksen, jonka kerrosala on enintään 200 m2. Rakentamisen määrä voidaan myös ilmoittaa numeroina esim. 300. Tällöin rakennusoikeutta on 300 kerros-m2 riippumatta tontin koosta.

Kerrosalaa voidaan jakaa eri toiminnoille, ja ilmoittaa näille käyttötarkoitukseltaan eroteltuina neliömetreinä, prosenttilukuina tai osista koostuvina lukusarjoina. Määräys voidaan lisätä käyttötarkoitusmerkinnän yhteyteen esimerkiksi näin:

Eritelty rakennusoikeus voidaan merkitä myös sallivana tai velvoittavana kaavamerkintänä. Esimerkiksi 1500 + yht 250 I -merkinnällä osoitetaan, että rakennuspaikalle voidaan rakentaa sallitun kerrosalan (1500) lisäksi 250 kerros-m2 yhteiskäyttötiloja rakennuksen ensimmäiseen kerrokseen.
2200 <- pk 40 % I -merkinnällä taas velvoitetaan käyttämään sallitusta kerrosalasta (2200) 40 prosenttia eli 800 kerros-m2 päiväkodille.

Kerrosluku ilmoitetaan roomalaisilla numeroilla esim. IV eli 4 kerrosta. Kerros sijoittuu kokonaan tai pääasiallisesti maanpinnan yläpuolelle. Kellarikerros sijoittuu kokonaan tai pääasiallisesti maanpinnan alapuolelle, eikä sitä lasketa kerroslukuun. Ullakko sijoittuu julkisivun ja vesikaton leikkauslinjan yläpuolelle ylimmän kerroksen päälle, eikä sitäkään lasketa kerroslukuun.

Rakennuksen korkeutta voidaan kerrosluvun lisäksi määrittää myös korkeusasemina (korkeus merenpinnasta) esim:

                                                                           

tai korkeutena metreinä:

Ehdottomasti noudatettavat merkinnät alleviivataan, esimerkiksi IV -merkintä tarkoittaa, että rakennuksen on oltava 4-kerroksinen. Ilman alleviivausta merkinnät ovat enimmäismääriä.


Rakennuksen sijainti tontilla määritellään rakennusalana, joka merkitään asemakaavaan pistekatkoviivana. Rakennus tulee sijoittaa kaavassa määrätyn rakennusalan sisään. Rakennusalasta voidaan osoittaa sivu, johon rakennus on rakennettava kiinni. Tällä voidaan varmistaa kaupunkikuvan yhtenäisyyttä. Harjansuunta merkitään viivalla.

Ikkunoiden sijoittelusta voidaan myös määrätä kaavassa. Niiden sijoittaminen jollekin sivulle voidaan kieltää kaavamerkinnällä. Samoin voidaan kieltää vain asuin- ja työhuoneiden sijoittaminen jollekin sivulle.




Rakentamistapaa koskevilla asemakaavamääräyksillä pyritään turvaamaan kaupunkikuvallinen yhtenäisyys ja rakentamisen sopiminen ympäristöön. Rakennustapaohjeissa tai tontinluovutussopimuksessa voidaan myös määrätä rakennustavasta ja värityksestä. Määräykset voivat koskea esimerkiksi pääasiallista julkisivumateriaalia tai kattomateriaalia ja niiden väritystä, kattomuotoa, katon kaltevuutta, julkisivun pituutta.


Mitenkäs sitten käytäntö...
Valitsin asemakaavaksi Järvenpään kaupungin Saunaniityn pientaloalueen asemakaavan, nappasin siitä palasen tähän:












 Asemakaavassa Kylykujan länsipuolella on kortteli 355 ja korttelissa tontti 4 (Kylykujan ja Kertalämmitteisenkadun kulmassa). Tonttia sitoo käyttötarkoitusmerkintä AO-35, jolla merkitään tässä kaavassa erillispientalojen korttelialuetta. Tälle alueelle voidaan rakentaa yksiasuntoisia pientaloja. Yhteen kerrostasoon saa rakentaa enintään 70 % asemakaavassa osoitetusta rakennusoikeudesta. Rakennuksissa tulee olla kahteen suuntaan kalteva katto. Kaltevuus välillä 25-35 astetta. Tontilla tulee olla vähintään 1 puu kutakin rakentamatonta 100 m2 kohden. Autopaikkoja on varattava tontille vähintään kaksi.

Tontin tehokkuusluku on e=0.20. Jos ajatellaan tontin kooksi vaikkapa 900 m2, tontille saa rakentaa enintään 180 kerros-m2 kokoisen asuinrakennuksen. Edellä olevan määräyksen perusteella yhdessä kerrostasossa voi olla tällöin 126 kerros-m2. Tämän lisäksi voidaan rakentaa talousrakennus, jonka tehokkuusluku on e=0.05, eli talousrakennuksen koko voi olla 45 kerros-m2.

Rakennuksen kerroskorkeudeksi on esitetty I eli 1 kerros, murtoluku roomalaisen numeron perässä 2/3 osoittaa, että rakennuksen suurimman kerroksen alasta 2/3 voidaan sijoittaa myös kaavassa määrätyn kerroskorkeuden estämättä alemman kerroksen päälle. Eli rakennuksen 1. kerros voi olla enintään 126 kerros-m2, jolloin toisessa kerroksessa voisi olla 84 m2. Kerrosalaa on kuitenkin vain 180 m2 käytettävissä, joten 2-kerrokseen voidaan sijoittaa vain 54 m2. Jos ensimmäisen kerroksen ala olisi 120 m2, toisen kerroksen ala voisi olla 80 m2, näin saataisiin mahdollisimman suuri toinen kerros.

Rakennusala, eli rakennuksen sijoittuminen tontilla on esitetty piste-katkoviivalla ja väritetty harmaalla. Rakennus tulee sijoittaa Kylykujan puoleeseen reunaan ja harjan suunta on poikittain Kylykujaan nähden.

Tontille on määritetty istutettava alueen osa ja puurivi Kertalämmitteisenkadun puolelle. Kadun puolelle ei voida osoittaa tonttiliittymää.

Yhteenvetona, tässäkin asiassa pätee hyvin kultainen keskitie. Kaavassa on hyvä osoittaa tarkentavia määräyksiä rakentamisen määrästä, sijainnista ja muodoista sekä rakennustavasta, kun halutaan toteuttaa kaupunkikuvaltaan yhtenäistä aluetta. Hyvin tiukkojen määräysten asettamiseen tarvitaan vahvaa asiantuntemusta rakentamisesta, jotta ei laadita toteuttamiskelvotonta kaavaa.