Turun kaupungin sivuilta löysin raportin: Kuutoskaupunkien kestävän kehityksen indikaattorit 2004-2006. Tähän raporttiin on kerätty kuuden kaupungin toimesta kestävän kehityksen indikaattoreita, ja tarkasteltu niiden käyttökelpoisuutta ja kehittämistarpeita. Raportti löytyy kokonaisuudessaan täältä. Valitsin tämän raportin indikaattorit postaukseni pohjaksi...
Ekologinen jalanjälki kertoo, kuinka paljon tarvitaan maata elintapojemme ja elintasomme ylläpitämiseen. Sen laskennassa huomioidaan asuminen, liikkuminen, elintarvikkeet, vaatteet ja muut kulutushyödykkeet, rakentaminen sekä energiankäyttö. Kaupunkisuunnittelulla voidaan vaikuttaa kahteen ensimmäiseen ja kahteen viimeiseen, ehkä myös vähän elintarvikkeisiin esimerkiksi mahdollistamalla kaupunkiviljelyä.
Tein aika kevyen testin omasta ekologisesta jalanjäljestäni, tulos näytti tältä:
Kasvihuonekaasupäästöillä kuvataan paikallista vaikutusta maailmanlaajuiseen ilmastonmuutokseen. Asuminen aiheuttaa eniten kasvihuonekaasupäästöjä, toiseksi eniten liikenne ja kolmantena tulee elintarvikkeet. Keskusta- ja maaseutuasumisen välillä ei ole suuria eroja kasvihuonekaasupäästöjen määrässä.
Rakentaminen asemakaava-alueelle edistää kestävän kehityksen mukaista tiivistä ja eheää kaupunkirakennetta.
Virkistysalueet asemakaava-alueella lisäävät alueen viihtyisyyttä ja monimuotoisuutta.
Luonnonsuojelualueet ja -varaukset osoittavat pyrkimystä vaalia ja säilyttää luonnonarvoja ja ekologisesti merkittäviä alueita.
Palveluiden saavutettavuus kuvastaa yhdyskunnan rakennetta ja asukkaiden liikkumisen tarvetta. Palveluista tärkeimmät: päiväkoti, julkisen liikenteen pysäkit, päivittäistavarakaupat, viheralueet tulisi sijaita enintään 300 metrin päässä kotiovelta, jolloin palvelujen saatavuus olisi erinomainen. Hyvä saavutettavuus (maks. 700 metriä) tulisi olla kouluilla (1-6 luokat). Terveyspalvelut ja kirjastot voivat sijaita hieman kauempana.
Ihmisen toiminta aiheuttaa kuormitusta ilmaan, vesistöihin ja maaperään. Muun muassa sähkön ja veden kulutus, lämmitys, ilmanlaatu, jätevesikuormitus sekä kaatopaikalle sijoitetun jätteen määrä kuvastavat kaupungin toiminnan kuormitusta ja ekotehokkuutta.
Kestävään liikkumiseen vaikuttavat kevyt ja joukkoliikenne, autoistuminen sekä yhdyskuntarakenne.
Selvitystä kulkumuotojakaumasta voidaan pitää kestävän liikennesuunnittelun perustana. Jakauma kuvaa muun muassa liikennejärjestelmän tehokkuutta ja joukkoliikenteen toimivuutta, mutta myös asukkaiden ympäristövastuullisuutta. Suotuisasti kehittyessään julkisen liikenteen ja kevyen liikenteen osuudet kasvavat kulkumuotojakaumassa.
Kestävän kehityksen tavoitteena on, että henkilöautoliikenteen määrä ja päästöt vähenevät. Autoistuminen vaatii tilaa ja aiheuttaa melua ja päästöjä. Se kertoo myös palvelujen saavutettavuudesta ja joukkoliikenteen tarpeesta.
Kevyen liikenteen verkoston kattavuus mahdollistaa ekologisen kulkumuodon valinnan.
Sosiaalinen kestävyys onkin oma lukunsa, siinä voidaan huomioida esimerkiksi työttömyys, turvallisuus, osallistuminen ja koulutustaso.
Tässä tulikin aika paljon tekijöitä, jotka vaikuttavat kaupungin ekologisuuteen. Yhteenvetona, ekologinen kaupunki on tiivis, turvallinen ja viihtyisä. Kaupungissa on hyvät kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen yhteydet, palvelut sijoittuvat lähelle asukkaita. Kaupungin sisällä on myös viheralueita sekä luonnonsuojelua.
Hyvällä kaupunkisuunnittelulla voidaan vaikuttaa ekologisen jalanjäljen suuruuteen. Asuinalue tai kaupunki voi kannustaa asukkaita kestävään liikkumiseen, asuminen on viety jo hyvin lähelle nollaenergian kulutusta, yksityisautoilusta voidaan tedä vähemmän houkutteleva vaihtoehto, kaupunkiviljelyyn voidaan kannustaa... Loppujen lopuksi valinta on kuitenkin yksittäisellä asukkaalla. Vai pitäisikö jossain määrittää maksimi suihkuaika, kehittää tietyn ajan päällä oltuaan automaattisesti sammuvat valot, myydä vain vähäpäästöisiä sähköautoja...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti