Kaupunkisuunnittelulla on suuri merkitys alueen identiteetissä. Alueen suunnittelun ja rakentamisen täytyy vastata sitä, millaisia mielikuvia asukkaille ja muille käyttäjille tarjotaan. Eli jos kaupunki halutaa brändätä ekologiseksi puutarhakaupungiksi, täytyy visio huomioida ja näkyä kaikessa suunnittelussa ja rakentamisessa. Pelkästään sillä, että toivotaan ihmisten käyttäytyvän kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ei saavuteta ekologista kaupunkia. Ei myöskään riitä, että rakennukset ovat energiapihejä ja käyttävät uusiutuvia energialähteitä, jos ikkunasta näkyy asfalttikenttää ja autoja.
No millainen sitten pitäisi olla ekologisen kaupungin katu? Ihannehan olisi, että autot jätettäisiin alueen reunoille pysäköintilaitoksiin, eikä alueen keskiosissa olisi lainkaan pysäköintiä. Kadut olisivat pihakatutyyppisiä, ja kaduilla olisi tilaa leikkiin ja oleskeluun. Liikkuminen perustuisi hyviin kevyen liikenteen yhteyksiin ja julkiseen liikenteeseen.
Ihanteeseen ei kuitenkaan aina päästä, se vaatii suuria asennemuutoksia ja toimii vain kun julkinen liikenne järjestetään hyvin. Merkittävää olisi huomioida katujen suunnittelussa muun muassa viherrakenteet, katujen kuivatus, kevyen liikenteen tila...
Ekologisen kaupungin hulevedet tulisi käsitellä luonnonmukaisin menetelmin hulevesien syntypaikalla. Uutta rakentaessa tämä voidaan huomioida tilavarauksissa. Hulevesiä voidaan kerätä ja viivyttää esimerkiksi painanteissa katualueella, painanteiden kasvillisuus lisää katuvihreän osuutta.
Katujen tulee olla miellyttäviä ja turvallisia kevyelle liikenteelle ja myös oleskeluun.
(Kuvat: flickr.com)
Katuvihreä lisää kaupunkikuvan vetovoimaisuutta, elävyyttä ja miellyttävyyttä. Parhaimmillaan kadun kasvillisuus rajaa tiloja ja näkymiä.
(Kuvat: claudecormier.com ja landezine.com)
Niin ja ne autot voidaan sitten sijoittaa viherkansien alle...
Tai vaikkapa näin:
